Taas on uusi viikko jo hyvällä alulla. Ja siis todella hyvällä, kun isäntäkin on taas kotona. Ei hän pahemmin jaksanut kommentoida parturoitua pihaa eikä kukkivaa omena -ja kirsikkapuuta. No, osaanhan itse ihailla niitä kuitenkin ja kuvatakin. Vaikka vain lyhyt ruoho (toistaiseksi lyhyt!) on omien kätteni töitä, niin nuo kirsikan- ja omenankukat ovat kyllä upeita. Siitähän ei kuitenkaan vielä tiedä, tuleeko tulosta saman verran kuin kukkia on. Luultavasti ei. Pölyttäjiä näyttää riittävän, vaan sato taitaa jäädä kuitenkin nykyisin jo kohtuu pieneksi. Ja sitten omenapuussa on muumiotautia ja kirsikkapuussa joku tauti, joka valuttaa nesteitä pitkin oksia juuri sadonkorjuu aikaan. Ja se sitten pilaa kirsikoitakin.
Pihaamme jokunen vuosi sitten ilmestyneet kauniit keltaiset kukat ovat varmistuneet villi- tai metsätulppaaneiksi. Muutamassa vuodessa ne ovat lisääntyneet aivan valtavasti. Eivät nyt vielä haittaa, mutta toivottavasti eivät kuitenkaan valloita kovin paljoa enempää tilaa kuin missä niitä nyt on. En kuitankaan raatsisi poikkasta niitä ruohonleikkurilla ja sitten taas uusia alueita pihasta olisi turhan paksussa ruohossa. Villituppaanit lisääntyvät kuulema siemenistä ja sivuversoista, ja niitä voisi siirtää. Joten jos haluat tällaista vanhaa perinnekasvia itsellesi, niin ota yhteys, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!