Kuukauden vaihdos

on taas piakkoin, sillä huomenna on syyskuun viimeinen päivä. Aika nopeaan on taas tämäkin kesän mennyt; eikä edes kunnon purjehdukselle olla päästy. Vaan sienimetsään sitäkin useammin ja saalista on aina saatu.

Suppilovahverot ovat tänäkin vuonna runsassatoisia, vaikka ovatkin piilosieniä. Aikoinaan käytimme lapsia etsimään niitä piilosieniä; lapsilla kun tarkat silmät on lähellä maata. No, minulla on silmien apuna lasit ja kuljen metsässä kumarassa (=huono ryhti), ja silti en meina nähdä niitä sieniä. Vaan voi sitä löytämisen riemua, kun mies tulee takaa ja huutaa olemaan tallomatta niitä suppiksia. Ja kun siirän hieman jalkojani, niin siellähän niitä taas onkin. En vain itse niitä ollut heti hoksannut. Ja se mies löysi muutakin: Näytti suppiksen näköistä sientä ja ihmetteli, kuinka paljon se oli imenyt vettä sisuksiinsa. Onneksi tunnistin sen sienen rustonupikkaaksi, joka on jopa hieman myrkyllinen. Nyt saunan lauteille verkon päälle kaikki saaliit kuivumaan, niin taas on talvella, mitä syödä ja jakaa.
Ne kanttarelit ja orakkaat, jotka saimme, paistoin pannulla ja odottavat nyt sienipiirakkaan pääsyä.
Ja löytyihän sieltä metsastä taas outojakin. Kuvassa keltahaarakasta muistuttava sieni oli aivan kuivan tuntuinen ja kannossa kasvavat ruskeat pallot täynnä samanväristä ainetta, jota kynnellä sain lohkaistua. Mitähän nuo ovat?

Liikkeellä

Ollaan päästy aika hyvään rytmiin tuon liikunnan suhteen. Se tämänpäiväinen metsäreissu oli jo neljäs liikuntasuoritus viikon sisällä.Jaksettaisiin vaan jatkaa samalla vauhdilla.
Viime sunnuntain kävelylenkillä käytiin kaupungintalon galleriassa taidenäyttelyssä On my mind-In my mind. Siellä oli näytillä mm. mielenkiintoisia uuden eurooppalaisen aallon valokuvia. Samalla reissulla kuvasin taas merta ja rantaa.

Mies väitti, että en saa rantaveden meduusoista kunnon kuvaa, kun meren pinta niin kiiltelee. Vaan mielestäni meduusat ovat ihan kunnolla näkyvissä, vai mitä? Merivesi oli tosi kirkasta, joten näkyvyys oli hyvä. Meriheinät olivat juuri niin vihreitä kuin tuossa kuvassakin, joten väri-iloa oli tosi kiva katsella.

Syyskuun 2011 viimeinen päivä

Ja nyt onkin jo se huomenna, sillä nyt on 30.9.2011. Ja upean kesän viimeinen lämmin päivä, tai ainakin historian lämpimin syyskuun vimeinen päivä. Ja siinä mielessä merkityksellinen, että pääsin vihdoin vesille! Menimme miehen kanssa veneellä motoroiden Hauensuoleen. Hauensuoli (ruots. Gäddtarmen) on historiallinen satamapaikka ja nähtävyys Hangossa. Hauensuoli on ohut, kalliorantainen ja mutkitteleva salmi, jonka muoto on aikoinaan tuonut mieleen kalan suolen. Se sijaitsee Tulliniemen edustalla kahden pienen saaren (Tullisaaren ja Kobbenin) välissä. Oli tosi upeaa kiipeillä kalliolla, kun kiersimme katselemassa kallioon hakattuja laivojen nimiä ja mm. aatelisvaakunoita.

Hauensuolen ankkuripaikalla merenkulkijat ovat mm. 1500 -luvulla odottaneet suotuisia säitä ja käyttäneet saarten sileitä kallioita kivisenä vieraskirjana.
Ja tuo tämänpäiväinen kalliokiipeily käy kyllä liikunnasta, joten tänään ei enää tarvitse tehdä muuta kuin aloittaa taas heinikon leikkuu. Hyvä päätös hyvälle kesälle.