Hae tästä blogista

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Superkuita ja sinivuokkoja

on tällä viikolla bongailtu.
Vaan ensin vastaukseni Inspis Foton valokuvahaasteeseen: Jännitys.
Pitäisi kirjoittaa yksi juttu, vaan vähän jännittää, mitä siitä tulee. Siis tyhjän paperin kammo.






Viikolla käväisin taas Jpäässä. Siskon avustamana sain putkiremontin takia tyhjätyn verkkokomeron siivottua. Saimme myös raahattua tavarat sinne takaisin paikoilleen. Ja kun kerrankin olin innostunut touhuamaan, niin sain vaihdettua muutaman kukan altakasteluruukkuun. Samalla ne saivat pitkästä aikaa mullanvaihdon. On se kumma, että en raatsi luopua kukistani, vaikka niistä ei ole muuta iloa kuin kastelu...

Tein miehen kanssa pienen lenkin metsän kautta Hangonkylän sumuiseen rantaan. Sumu oli niin sankkaa, että Levatorin nosturit eivät erottuneet juuri laisinkaan.


Samalla katsastimme viime kesänä tehdyn matonpesupaikan ja se oli tosi hieno. Isot, hyvät altaat ja pesutasot, raanavesi, viemäri ja mattomankeli. Kelpaa siellä mattoja kuurata, vaikka niihin ei meriveden tuoksua enää saakaan. Vaan eipä likaannu merivesi enää pesuaineista. Pienenä miinuksena huomasin, että ne altaat saattavat olla liian korkeita keskimittaa lyhyemmille ihmisille; joutuu hankaamaan harjalla ehkä kädet kohotettuina.

Samalla matkalla näimme vuoden ensimmäiset sienet. Ei, emme löytäneet  korvasieniä, vaan tienposkesta muutaman lakkisienen. Lakki kuiva, laakea, jalka ontto, molemmat ruskeita, heltat irtotyviset, melkein valkeat; emme tunnistaneet, eikä kännykän kamera tarkentanut.

Superkuu siltoineen
Viime yönä oli taivaalla ilmiö nimeltään superkuu. Kuu oli täysi ja lisäksi se oli kiertoratansa lähimpänä Maata sijaitsevassa pisteeseessä eli perigeumissa. Siksi se kuu mollotti taivaalla noin 15 % tavallista kirkkaampana.
Käväisin illalla tuulisella rannalla ja sain jonkinlaisen kuvan kuusta ja sen sillasta.  Kun kuu sitten oli noussut tarpeeksi korkealle, jotta olisin saanut sen kuvattua tuulettomalta kotipihalta, oli taivas jo aivan pilvessä, joten eipä tullut komeita kuukuvia tälläkään kertaa. Netissä superkuusta näyttää onneksi olevan ihailtavaksi kymmenittäin kuvia .

Superkuu on ihan pilvessä
Eilen kadun puolella nurmikolla nokki tammenterhoja outo lintu. Ei pulu, ei sorsa, ei fasaani. Mies sen lopulta tunnisti, kun lähistöltä kuului tutuhko ääni. Se oli metsäkyyhky, jota en ennen ollut nähnyt. Kuvankin siitä kännykällä otin, vaan lintu lehahti lentoon, ennen kuin sain oikean kameran esille.

Hangossa kasvaa paljon sinivuokkoja. Omalta pihaltamme niitä kuvasin jo viikko sitten, vaan nyt käväisimme Appelgrenintiellä, lähellä Plagenin rantaa. Siellä on metsä sinisenään vuokkoja; viehättävän näköistä! Laitoin muutaman kuvan Picasa kansioon muillekin katsottavaksi.


Ensi viikolla on varmaan aika palata Paremman toivossa -jatkokertomukseen. Vaikka en juuri enää usko parempaan tuon jalkateräni suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!