Arki on alkanut

joten on aika kirjoittaa taas arkimietteitäni tänne blogiin. Olimme poissa arjesta yli kahden kuukauden ajan, kun purjehdimme Itämeren rantoja vastapäivään. Kuljimme siis Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta pohjois-Saksaan, jonne jätimme viime viikolla veneemme talvisäilöön. Juttua matkasta voi toistaiseksi lukea Loki-palvelusta. Syksyn mittaan saanen valmiiksi matkasta kertovan blogin, jossa on myös kuvia.

Siis arki alkoi, kun lauantaina auringon nousun aikaan saavuimme rahtilaivalla Hankoon. 

Ilma on onneksi ollut oikein leppoisa ja lämmin, joten heinän leikkuu sujui viikonloppuna mukavasti. Varsinkin kun ystävämme toi kunnon päältäajettavan leikkurin lainaksi. Jannu oli käynyt leikkaamassa nurmikon muutama viikko aiemmin, joten aika helppo se oli nyt saada sileäksi. Vaan toisin oli niittyni laita.

Se oli kasvanut koskematta koko kesän ja pani todella hanttiin leikkuuterien alla. Ja miten vaikeaa sitä olikaan haravoida. Eikö kukaan kysy, että miksi se piti haravoida? Niin, paitsi mies, joka olisi jättänyt pihan leikkuunsa jäljiltä silleen. No, osa pitkää heinää vain kaatui ja sotkeutui maata vasten, joten leikatut heinät piti saada pois, jotta sen läntin pääsee leikkamaan vielä uudestaan, kunhan ne korret nousee pystyyn...

Olimme lähettäneet veneestä ylimääräisiä tavaroita postipakettina kotiin. Tänään saimmekin noutaa postista kaksi kahdenkymmenen kilon laatikkoa, jotka muuten olivat tulleet samalla laivalla kanssamme Lyypekistä Hankoon. Siispä sain jo pestyä ja kuivumaan koneellisen pyykkiä, aika arkitouhua sekin. Toivottavasti se 7 kilon pakettikin saapuu pian; siellä on lisää pyykättävää.

Tässä muutaman päivän aikana olen huomannut, että mikään ei ole muuttunut... Nyt siis tuntuu jo, kuin en olisi missään ollutkaan, vaikka olinkin yli 9 viikkoa muissa maisemissa. Onneksi saan kuitenkin palata matkalle vielä monta kertaa, kun puran kuvat läppäriltä pöytäkoneelle ja pääsen niitä järjestämään. Kuvia tuli otettua taas kohtalaisen paljon, vaikka se uusi järjestelmäkamera varastettiinkin mikä Lie pajassa. Onneksi mukana oli kolme muutakin kameraa, joten materiaalia riittää.

Vaikka kyllä on kuitenkin joku muuttunut: Lähtiessämme heinäkuun alussa oli päivä pitkä ja yö lyhyt. Tänään tiistaina aurinko nousi vasta kello 6.48 ja laski jo kello 20.00. Päivän pituus oli siis vain  13h 12 minuuttia. Syksy siis taitaa oll jo käsillä, vaikka ilma onkin nyt melko lämmin.

Matkalla jouduin istumaan koneella ja netissä iltamyöhällä, kun aina päivisin ei ollut mahdollisuutta. Samoin näyttäisi täällä kotonakin käyvän, joten taidanpa nyt lähteä yöpuulle...