Hae tästä blogista

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Viikko kotona

on jo vierähtänyt. Tai vähän toistakin, mehän rantauduimme Hankoon jo toissa lauantaiaamuna. Eikä tämä viikko ole ihan hukkaan mennyt; paljon on saatu "tekemättömiä töitä" tehtyä.
Nurmikonhan ajoimme jo heti kotiuduttuamme ja saimme vietyä peräkärryllisen haravointijätettä kaatikselle jo heti alkuviikosta. Ja lauantaina kiipesimme puuhun, tai ainakin telineelle kirsikkapuun alle. Jan oli aiemmin poiminut niitä kirsikoita pakkaseen jo nelisen litraa ja nyt saimme niitä lopulta talteen 10 litraa lisää. Suuri osa marjoja oli pilaantunut paikoilleen, ilmeisesti sen kumipuutaudin ansiosta. 

Kunnolliset kirsikat ovat niin mehukkaita, että niitä oli käsiteltävä varovaisesti, jotta ne eivät olisi kaikki rikkoutuneet jo poimittaessa. Nyt ne ovat jo sokerin kanssa saavissa käymässä. Samalla puureissulla mies katkoi sotkuisen kirsikkapuun oksia ihan urakalla. Huomenna on aika kova työ saada ne katkotut oksat peräkärryyn ja kaatopaikalle. Meillä ei siis ole haketinta, eikä ehkä niitä tautisia oksia kannattaisi ainakaan omalle tontille hakkeena levittääkään.



Tyhjensin myös marjapensaat: Mustia  ja punaisia viinimarjoja sain molempia puolisen litraa, samoin punaisia ja vihreitä karviaisia.


Siis ei se sato suuri ollut, vaan marjat ovat ihan hyvän makuisia ylikypsinäkin. Raparperit olivat myös "ylikypsiä", joten en niitä äsken leipomaani piirakkaan paljoa laittanut; ne ovat siis jo aika puisia.

Sisätöitäkin olen tehnyt, sillä viikolla tuli postista se viimeinenkin paketti venetavaraa, joten pesukone on ollut käytössä monena päivänä.

Muutamana päivänä on ulkona ollut mitä mukavin syksyinen sää, siis lämmin. Tänään kävisimme taas perinteisillä Hangonkylän syysmarkkinoilla. Kävellessä tuli ihan kuuma, kun metsäpolulle ei käynyt tuuli lainkaan. Polun viereltä löysimme muutaman männyn herkkutatin. Paistoin ne pannulla ja saimme päiväpalasämpylän katteeksi namia. Toivottavasti kauniit säät jatkuvat, jotta ennättäisimme pidemmällekin sieniretkelle.


Ja päivät sen kun lyhenee molemmista päistään. Tänään sunnuntaina, 16.9., aurinko nousi minuuttia vaille seitsemän ja laski jo varttia vaille kahdeksan. Päivän pituus oli enää siis vain 12 tuntia 46 minuuttia. Pian on joulu lähempänä kuin juhannus; syyspäivän tasaus on jo ensi lauantaina. Joten nautitaan tämän vuoden viimeisestä viikosta, jolloin päivänvalo vielä voittaa pimeyden...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!