Uusi lumi on vanhan surma...

ja meinas olla myös meikäläisen, ei vaan vanhan lumen.

Maanantaina nimittäin satoi lunta oikein

tosissaan ja uusi lumihan tunnetusti sulattaa
 vanhaa lunta.

Nyt vaan meinasi käydä niin, että minä vanhus meinasin saada sitä uutta lunta päähäni. Käväisin nimittäin verannalla, kun katolta humahti alas iso kasa märkää lunta... onneksi ennätin vetäytyä kauemmas. Kuva oli kuitenkin pakko ottaa tuosta märästä lumimöykystä ==>

Kun sitten iltapäivällä ajelin Lappohjasta Hesaan oli ilma ja keli harvinaisen vaihtelevaa. Muutaman kilometrin välein tuiskusi, tie oli välillä kuiva ja välillä sohjoinen. Joskus tien mantereen puolella satoi lunta niin, että maisema oli musta ja tien etelän puolella oli sininen taivas ja aurinko paistoi. En voinut noita erikoisia näkyjä kuvata ajaessani. Alkumatkasta pysähdyin kuitenkin hetkeksi pysäkille ikuistaakseni huhtikuisen lumistuiskun:

Olin viimeksi toiseen suuntaan ajaessani pesettänyt sitikan Karjaalla. Jpäähän päästyäni auto oli aika kurjan näköinen: rapainen ja märkä. Pitänee yrittää saada se siistimmäksi ennen ensi viikon renkaitten vaihtoa.

Hesassa kävin ostamassa uuden läppärin ja samalla ihailin tuulisia Länsisataman maisemia Verkkokaupan kattoterassilta. Kuva on otettu pleksin läpi, joten siinä on heijastuksia.

Tästä näkyy, kuinka osa taivasta on kirkas ja osa paksussa lumipilvessä. Vaikka katolla kävi tuuli, nousee savu melko suoraan ylös taivaalle.

Olemme jatkaneet ulkoilua Lappohjan maisemissa. Ja todenneet, että tämäkin kyläpahanen on osa kaupunkia, sillä täällä on puluja:

Ja vaikka sitä uutta lunta vielä tulikin, on luonto jo ottanut auringon paisteessa aimo harppauksen kevättä kohti. Aurinko on sulattanut teiden aurinkoisemmat puolet jo melko lumettomiksi, kun taas varjon puolella on vielä isot kinokset. Kuva on viime sunnuntaiselta lenkiltä vt 25:lta Lappohjasta