Hae tästä blogista

torstai 10. maaliskuuta 2016

8.3. ja kyllä silloin nauratti;

ei niinkään siskoa, vaan minua sitä enemmän. Juttu oli nimittäin niin, että edellisviikolla oli hyvin sateista ja märkää. Lähdettyäni Jäkestä kotiin, oli sisko lähtenyt kauppaan. Ja kun keli oli mitä oli, lainasi hän eteisen lattialta minun saappaani jalkaansa. Prismasta lähdettyään hän oli ihmetellyt, kun jalan alla tuntui joku paakku. Ja puolessa välissä matkaa oli hän huomannut saappaasta irtoavan pohjasta jotain. Siinä vaiheessa hän soitti minulle ja rupesi ihmettelemään hajoavaa saappaanpohjaa. Minä arvasin heti, mistä oli kysymys: Ne saappaat olivat jo yli 20 vuotta vanhat, enkä ollut käyttänyt niitä monta kertaa. Ne on valmistettu polyuretaanista, siis erittäin mukavat ja keveät pitää. Vaan  tuo materiaali nykyäänkin vanhenee noin 10 vuodessa, jolloin esim. kengänpohjat hajoaa.
Minulla on kokemusta tuollaisesta kengänpohjan hajoamisesta jo muutaman kerran aiemminkin.

Siispä ymmärsin heti siskon puheista, mistä oli kysymys, ja siksi minua nauratti, ihan mahottomasti. No, sisko oli sitten kuitenkin päässyt perille, tosin vähän kastunein jaloin.
Viimeksi Jäkessä käydessäni kuvasin ne saappaat tuossa eteisen lattialla, joten nyt näette, mistä oli kysymys...

Kivat kevyet PU-saappaat
Hajonneet PU-phjat...
























Tiistaina oli kansainvälinen naistenpäivä. Minä juhlin sitä kahdessa paikassa. Päivällä olin nelisen tuntia syöpäklinikalla, jossa vietettiin hoitohenkilökunnan järjestämää naistenpäivää. Kuuntelin muutaman luennon, join kahvia, tutustuin uimapukuihin ja peruukkeihin ja laitoin nimeni kolmeen arpajaislappuun. Palkintoja oli paljon, varsinkin henkilökunnan tekemä sydäntyyny olisi ollut kiva saada; en valitettavasti voittanut mitään.

Lisäksi kävin laitattamassa väriä kulmakarvoihin ja hierotuttamassa kädet. Siis Suomen Kosmetologikoulun oppilaat tekivät pieniä hoitoja niin meille potilaille kuin talon henkilökunnallekin.
Oli vaihteeksi ihan mukavaa käydä siinä talossa iloisen asian nimissä...


Ajoin Meilahdesta Porvooseen, jossa on Sisutus Ometta, Eijan mukava sisutuspuoti. Aiemmin liike sijaitsi Sipoossa ja kirjoitin siitä blogissani kaksi vuotta sitten. Nyt minulla ei ollut kameraa mukanani, joten otin vain muistikuvia liikkeen sisällä, ostin aasinmaitosaippuan ja söin suukon. Ulkoa sain kännykällä onneksi yhden kuvan, jotta voin todista käyneeni paikalla.




Siskosukkia neulomaan!


Siskot- syöpäkuntoutujat yhdistyksellä on haastekampanja 2016: Neulo Siskorusettisukat. Siinä on tarkoituksena neuloa siskorusettisukkia, jotka sitten toimitetaan syöpäklinikoille, jotta syöpähoidoissa olevat voivat ottaa ystävän kutomat sukat lämmittämään palelevia varpaitaan. Ohjeet löytyvät yhdistyksen nettisivulta,  joten kaikki kutomaan; minusta siihen ei ole, siis kutomiseen.

Olen onneksi saanut ihania lämmittäviä kudonnaisia, vaikka en niitä itse osaakaan tehdä.  Vuosina 09 ja 14 sain entiseltä saksankielen opettajalta sukat, syksyllä 14 ystävältä ihanat ranteenlämmittäjät ja syöpikselta tuntemattoman kutojan tekemän pehmeän kaulahuivin. Kaikki nuo ihanaiset ovat olleet ja ovat edelleenkin kovassa käytössä liki päivittäin, valkeat sukat nykyisin öisin.







Tässäpä näitä mukavia juttuja taas tulikin. Eilen paistoi hieman aurinko ja tänään taas lumet ovat huvenneet melkein urakalla. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!