Hae tästä blogista

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

16.10.16 Kivan näköinen

päivämäärä, joka on kaksi viikkoa edellisen juttuni jälkeen. Ja taas sama vanha laulu ajan kulumisen ihmeellisyydestä. Kuinka se rientääkään, että mukana ei pysy, vain perässä rämmin...
Tänään päivällä on vielä pituutta 10 tuntia, 2 minuuttia, mutta ensi sunnuntaina enää 9h25 min. Että silleen mennään kohti vuoden pimeintä aikaa, joulua...

Ai niin, piti kiittämäni ilahduttavista onnitteluista, joita viikko sitten sain. Tässä kiitokseksi kauden viimoset kukat...

KIITOS...
 Viimeksi (2.19.) ihmettelin lämmintä lokakuuta, vaan nyt on kyllä jo tosi syksyinen sää. On tuullut ja ollut kylmää, vaikka pakkasta ei vielä täällä rannikolla ole ollutkaan. Paitsi yhtenä aamuna oli Ponun ikkunassa jo aavistus tulevasta:

tuon katsoimme olleen jäätä...
Toissa viikolla käväisimme Tammisaaressa muutenkin kuin vain kauppaostoksilla. Olimme käyneet ensin Hangonkylässä tyhjentämässä SeijMer-venettämme, kun saimme pyynnön tulla auttamaan Meringen maston poisotossa. Silloin oli vielä mukava keli ja homman päätteeksi joimme teet veneen sitlootassa istuksien. Olisi tarennut palata veneen kyydissä kotiinkin, vaan ajoimme kuitenkin Ponulla Lappohjaan.
Kumpikaan vene ei vielä ole maissa; niiden noston vuoro lienee nyt heti alkuviikosta.

Kun kansalaisopistoon ei vieläkään ole saatu kivenhiontakoneita käyttöön, niin olen aloittanut "pappakerhossa" käynnit minäkin. Siis puutöitä olen käynyt miehen kanssa perjantaisin tekemässä ruotsalaisella koululla Hangossa. Ihan mukavia hommia; arvaappa, mitä yritän saada aikaseksi...


Ennätin käväistä Tallinnassa siskon kanssa, ihan vaan päiväreissulla. Meillä oli auto mukana, joten emme jääneet pyörimään vanhaan kaupunkiin, vaan ajoimme muutaman kymmenen kilometriä lounaaseen, Keilan-kaupunkiin. Eihän siellä mitään ihmeellistä ollut, kirkko oli kiinni ja Selveri liki samanlainen kuin Tallinnassakin. Vaan tulipahan nähtyä maisemia ja huomattua, miten vilkasta rakentaminen on muuallakin kuin vain pääkaupungissa.


Pitkästä aikaa tein myös pikkusen töitä ja kävin kuuntelemassa yhden tulityökurssin. Ihan kelvollista opetusta ja asialliset harjoitukset, joten raportin voin kirjoittaa hyvillä mielin.



Hesan reisulla olin muutaman päivän Malminkartanossa lapsia pitkästä aikaa morjestamassa. Saara esitteli Alli-hamsterin mummolle ja hyvin tulimme toimeen keskenämme...



Tänään lenkillä ihmettelimme alhaalla olevaa merta. Lienee vedenpinta liki puoli metriä normaalivettä alempana. Ny kannattaisi myydä rantatontti, kun siinä olisi maata normalia enemmän...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!